Etusivu‎ > ‎Annen päiväkirja‎ > ‎

Ranska - Hollanti

26.08.2009

Vlisingenin kanavan suulle tullessamme oli jo pimeää ja villisti kulkevia laivan kuvatuksia tuli vastaan ja ohitti, ajeltiin väylän ulkopuolella koska näkyvyys oli aika huonoa, tuntui että laivat ajaa välillä väkisin päälle. Päästiin kuitenkin ensimmäiseen sulkuun vielä siihen aikaan yöstä. Sulun jälkeen aukesi aivan uusi maailma, kaikenlaisia rakennuksia aivan veden rajassa. Kolme perättäistä allasta joista pimeässä oli vaikea ottaa tolkkua. Kaksi tuntia pyörittiin altaalta toiselle kiinnitymis paikkaa etsien. Lopulta tökkäsimme itsemme kahden aikaan laiturissa kiinni olevan purjeveneen kylkeen, joka paljastui aamulla tyhjäksi eli ei häiritty kenenkään yö-unia.
27.08 Vlissingenin mukavassa satamassa vierähti vielä toinenkin yö. Saatiin täytettyä kaasupullo ja ostettua kanava kartat. Löytyi myös hyvä super market.
28.08 Aamusta eteenpäin alkoi ensimmäinen matkapäivä kanavilla. Sitä se sitten oli sulku ja sitten siltojen aukaisujen odottelua. Välillä sen verran tilaa että pääsi purjehtimaan.






28.08.2009

Paljon on liikkeellä paikallisia veneitä, jokunen Belgialainen ja Saksalainen. Hurjan pitkiä ja kapeita kanava laivoja menee ja tulee kaiken aikaa. Illan suussa Heikki teki pienen oikaisun väylän ulkopuolelle väistäessään juuri kanava laivaa ja jäätiin kiinni pohjaan, eikä sitten päästy enää irti kun vesi katosi veneen alta melkoisella vauhdilla. Vanhempi mies pienellä purjeveneellä yritti auttaa mutta kiinni oli. Oli aika villin tuntuista odotella veden katoamista veneen alta, parin runnin kuluttua oltiin lähes kuivilla ja vene kyljellään pötkötti tunnin verran. Joku kanava vahti kävi kumiveneellä kysymässä onko meillä hätä, totesimme että ei auta kuin odotella nousuvettä, mies rauhoitteli sanomalla että vesi on alhaisimillaan juuri nyt, neuvoi meitä irti päästyämme menemään yöksi läheiseen vieras satamaan. Pari tunnin kuluttua taas kelluttiin ja päästiin irti ja jatkettiin jo pimeässä sataman odotuslaituriin yöksi.





29.08.2009                

Yhdeksän aikaan eteenpäin kanavilla. Ilma lämpeni t-paita keliksi, kaksi sulkua joista jälkimmäisessä velloi kauhea sinilevä puuro, fenderit puuroutui kauhean näköiseksi. Erääseen sulkuun ajettiin vauhdilla viimeisenä veneenä ja kun sulku oli suljettu huomattiin että sillan alla on tilaa 18.40m. Heikki ei ollut ihan varma veneen maston korkeudesta ja otti pian puhelun Christelille Jenkkeihin, joka varmisti sen olevan alle 18.30m, selvittiin. Yöksi pääatiin todella kauniiseen satamaan Vilhelmstadiin, oikean tuulimyllyn viereen. Kauniita omakotitaloja hyvin hoidetuin pihoin, hyvä kauppa josta haettiin täydennystä. Iltakin tosi lämmin.







30.08.2008
Kymmenen aikaan pois viehättävästa Vilhelmstadista. Koko päivä auringon paisteessa edettiin aina välillä siltojen aukeamista odotelessa, kaunista on ja paljon veneitä. Yhden sillan luona kunnon ruuhka ja paljon ihmisiä, musiikki soi ja helikopteri lenteli edestakaisin ja silta pysyi alhaalla. Me ajateltiin että on tapahtunut jokin onnettomuus, kunnes eräästä pikku veneestä kerrottiin että on sillan 50-vuotis juhla. Aikamme odotettua silta lopulta aukesi ja päästiin jatkamaan matkaa. Kanavan varrella kauhean paljon ihmisiä juhlimassa siltaa. Bongattiin kanavan varrella paikallinen pilvenpiirtäjä. Illalla pysähdyttiin yhden sillan odotus laituriin yöksi, kun seuraava aukaisu oli vasta seuraavana aamuna klo 10.00.







31.08.2008

Taas lämmin päivä. Sama meno jatkui, ettenpäin ja silta.... Yhden sillan luona sitten jysähti, masto tarttui siltaan jota oltiin jo laskemassa alaspäin vaikka me oltiin vielä alla ja vauhti melko kova. Tuuli viiri ja tricolor lamppu tuli alas, täydessä vauhdissa pysähdys ja veneen keula nousi korkealle ja irrottua (nostivat saman tien siltaa) vettä tuli kunnolla avotilaan. Päästiin peruuttamalla seinästä kiinni pitäen pois sillan alta odotus laituriin . Ei ole mitään kuvaa kuinka me pysyttiin veneessä, minä olin kannella kai jostain kerkisin tarrata kiinni. Vika oli siltavahdin, kyllä pyyteli anteeksi mokaansa. Ei kuitenkaan maltettu jäädä tekemään vahingonkorvaus papereita kun ei sen enempää hajonnut. Säikähdys oli kyllä melkoinen. Jatkettiin kuitenkin matkaa ja oli välillä sellainen olo että ollaan ihmisten takapihoilla niin lähellä talot on kanavan reunaa. Opastekyltit on kuin kaduilla ikään, ihmisillä parkissa veneitä samalla lailla kuin meillä autoja. Jatkettiin matkaa aina sellaiselle sululle mistä alkoi Amsterdamin läpi ajo.


 iatkuu >>  Hollanti - Visby - Kantvik


Comments