Etusivu‎ > ‎Heikin tarinoita...‎ > ‎

Amsderdam - Kantvik

Kalle saapui sunnuntaiiltana veneelle ja aamulla aikaisin oli lähtö Markermeerille. Sää suosi meitä, oli lämmintä ja aurinko paistoi, tuuli oli sivulta joten matka eteni vauhdilla. Puolenpäivän jälkeen saavuimme jo Enkhuizenin sululle josta matka jatkui edelleen Ijsselmeerille, tavoitteena Harlinge. Jäimme kuitenkin yöksi viimeiseen sulkuun ennen Waddenzeeta, kävimme sulkuvahdilta kysymässä koska olisi sopiva hetki jatkaa Waddenzeelle, sehän näytti kartoissa olevan täynnä hiekkasärkkiä ja väylän matalin kohta olisi 1.3 m alavedellä. Sulkuvahti kysyi veneen syväystä ja kuultuaan sen olevan 2.2 m hän ilmoitti että huomenne klo 13.00 olisi sopiva aika lähteä sitten hän heti korjasi että voisimmekin lähteä jo klo 12.00. Seuraavana aamuna saimme nukkua pitkään, aamupäivällä ihmettelimme purjelaivojen valtaisaa määrää, niitä kulki sulun läpi kymmenittäin. Myös patorakennelma oli uskomaton näky, sitä jatkui jatkumistaan kunnes katosi horisonttiin. Markermeer ja Ijsselmeer ovat isoja padottuja vesialueita, vastarantaa ei näy joten vaikutelma on kuin merellä olisi, erona kuitenkin on matala syvyys vain 3 - 6 m ja olen kuullut että kovalla kelillä aallokko voi olla hankalaa, meille se oli kuitenkin sopivaa.





Puoliltapäivin matka sitten jatkui läpi aurinkoisen Waddenzeen hyvin merkittyä väylää pitkin reippaassa myötävirrassa. Liikenne oli vilkasta kapealla väylällä, purjeveneitä ja purjelaivoja oli kymmenittäin. Illansuussa saavuimme Pohjanmerelle ja suuntasimme kohti koilista edelleen myötävirrassa. Tuuli oli sivumyötäinen joten matka taittui nopeasti, jossainvaiheessa iltaa saimme pariksi tunniksi vajaan solmun vastavirran mutta sitten myötävirtaa yllätykseksemme jatkuikin seuraavaan iltaan saakka ja silloin olimmekin jo Elben suistossa. Liikenne pohjanmerellä oli vilkasta, yöllä laivojen lisäksi oli liikkeelä paljon troolareita ja lisäksi siellä oli vielä öljynporauslauttoja joten valoja riitti ja niitä sai kyllä ihmetellä. Almanakka kertoi että vastavirta Cuxhavenin kohdalla voi olla pahimmillaan yli 5 solmua joten vastavirtaan Elbeä ei juuri pääse. Tavoitteemme oli Brunsbytten Kielin kanavan suulla mutta illansuussa kun saavuimme Cuxhavenin kohdalle alkoi virta jo kääntyä vastaiseksi joten oli luontevaa poiketa satamaan yöksi, aamulla olisi sitten tiedossa loppumatkalle myötävirtaa. Aamulla heräsin 7.30  pannu liedelle, kone käyntiin ja matkaan, aamukahvit joimme matkalla kanavaan. Virta oli myötäinen ja kova, saavuimmekin kanavan suulle odotettua aikaisemmin, lisäksi keltainen valo paloi jo sulun suulla joten suoraan sulkuun ja hetkessä olimmekin jo kanavan puolella jatkamassa matkaa. Kanavassa köröteltiin sitten koko päivä ja illansuussa saavuimme Holtenauhun vain muutaman minuutin sulkemisajan jälkeen. Kiertelimme aikamme sulun suulla mutta kun mitään ei näkynyt tapahtuvan niin päätimme kiinnittyä odotuslauttaan. Lautta oli hankala, liukkaista tukkipuista rakennettu, vain 10 cm vedenpinnan yläpuolella joten fendereitä ei saanut pysymään välissä, arvellutti jäädä yöksi moiselle paikalle. Siinä tilannetta ihmetellessämme huomasin että sulkuun syttyikin keltainen vilkku joten köydet irti ja sululle. Sulku aukesi ja ajoimme sisään, Kalle jäi pitämään venettä sulussa ja minä kävin tornissa maksamassa kanavamaksun, almanakan mukaan maksu olisi 50 eur mutta meille se olikin vain 18 eur. Sulusta siirryimme Holtenaun vieraslaituriin ja samantien maihin ja pitsalle läheiseen ravintolaan, muutama ansaittu iltaolut ja nukkumaan, Kallen oli lähdettävä aikaisin aamulla kotimatkalle, hänellä alkaisi työt jo seuraavana aamuna.




Kallen lähdettyä minä jäin valmistelemaan seuraavaa etappia. Suunnitelmien mukaan jatkaisin yksin Maarianhaminaan jonne Anne sitten saapuisi ja jatkaisimme pitkin saaristoa kohti kotia. Olin suunnitellut reitin siten että en joutuisi enää tekemään kuin pari pitempää yönyli purjehdusta, täällä Itämerellä niinkuin Pohjanmerelläkin laivaliikenne on jo niin vilkasta että enää ei voi ottaa torkkuja kuten  Atlantilla. Itämeren kartat puuttuivat joten kävin tilaamassa ne läheisestä karttakaupasta, he lupasivat ne maanantaiksi klo 12.00 joten minulle jäi aikaa tutustua Holtemauhun. Vieraslaituri ei ollut hääppöinen, ei vettä eikä sähköä, suihku sentään oli. Kaupunki oli kaunis ja puutarhamainen, palvelut kävelymatkan päässä. Rantakadulla sai ihastella komeita purjealuksia joita täälläkin oli paljon, Herman Diessenin tango kahvilassa voi poiketa nauttimaan päivän virvokkeet ja kuunnella myös suomalaisia tangoja, isäntä pisti niitä soimaan aina kun poikkesin sinne kuultuaan että olin Suomesta. Kävin ruokaostoksilla ja taas kerran dieseliä piti hakea jerrykannulla läheiseltä huoltoasemalta, viikonlopun aikana sain kuitenkin tankin täyteen ja varakanisteritkin olivat täynnä joten olin valmis jatkamaan matkaa.
Maanantaina sain sitten tilaamani kartat ja matka jatkui heti seuraavana aamuna Fehmariin, sieltä seuraavana päivänä Tanskan puolelle Gedseriin jossa muuten juuri ennen satamaan tuloa näin vielä delfiininkin. Gedseristä oli tarkoitus jatkaa Moniin mutta kun sain odotusten vastaisesti hyvän sivutuulen ja ilma oli muutenkin kohtuullinen niin päätin samantien jatkaa matkaa Ruotsin puolelle saakka. Yöllä Ystadin edustalla oli vilkas laivaliikenne, laivaväylät oli merlitty karttoihin ja valitsin reitin joka seuraili väylän pohjoisreunaa, ajattelin että jos yöllä on troolareita liikkeellä niin väylän reunassa olisi helpompaa, ei kyllä näkynyt montaakaan troolaria. Matka jatkui sitten seuraavan päivän koneajona täysin vastaiseen yli Hanön lahden ja illansuussa rantauduin pieneen Sandhamnin kalasatamaan.





Aamulla matka jatkui purjeilla mukavasti sivutuulessa ja auringonpaisteessa Kalmarin ohi pieneen Borgholmin kaupunkiin. Illalla lähdin hakemaan kanistereilla dieseliä huoltoasemalta, kaupunki oli hiljainen, ihmisiä ei näkynyt missään mutta naakkoja oli hirveästi, tuntui kuin olisin ollut Hitskokin elokuvassa linnut.  Seuraavana aamuna matka jatkui koneella vastaiseen, tarkoitus oli jatkaa Nynäshamniin mutta iltayöstä keli äityi hankalaksi ja vauhti pysähtyi lähes täysin. Väylät ovat täälä heikosti merkitty, viittoina käytetään niitä vanhoja heinäseipäitä joiden päässä on korit, meillä ne on olleet museotavaraa jo parikymmentä vuotta. Valoja viitoissa ei ollut ja koska oli jo pimeää niin en yksin siinä kelissä uskaltanut lähteä etsimään väylää saaristoreitille joten hetken harkinnan jälkeen päätin kääntyä Visbyhyn, sinne oli matkaa 40 nm avovettä ja todennäköisesti pääsisin jatkamaan purjein. Kun pääsin rannikon matalista syvenpääm veteen niin keli helpottui selvästi ja matka jatkui purjein niinkuin olin olettanutkin, jokunen troolari kävi matkanvarrella kiilailemassa eteen ja jouduin tekemään isoja väistöliikkeitä mutta aamuyöstä pääsin sisään Visbyn aallonmurtajan aukosta. Pimeässä satamassa en meinannut löytää vierassataman sisäänmenoaukkoa mutta löytyihän se vihdoin ja pääsin kiinnittymään lähes tyhjään vierassatamaan.





Aamulla soitin Annelle että suunnitelmat ovat nyt muuttuneet, viikonlopuksi ennustettiin ensimmäistä syysmyrskyä joten olisi parasta että hän tulisi tänne Visbyhyn ja jatkaisimme täältä torstaina suoraan kotiin. Anne saapui keskiviikkona, sää oli kaunis ja yllättävän lämmin, vietimme vielä iltaa aurinkoisella terassilla ja sitten aamulla olikin edessä viimeinen etappi suoraan kotivesille. Pääsimme jatkamaan mukavasti purjeilla, aamuyöstä alkoi muodostua sumua ja sitä jatkuikin melko sakeana iltapäivään saakka, tutkalla seurailimme laivaliikennettä joka oli melko rauhallista. Illalla saimme vieraaksi pienen muuttolinnun, se oli kovin väsyneen oloinen ja söi Annen tarjoamia leivänmutuja jonkajälkeen se kömpi kumiveneen alle nukkumaan ja aamulla sitten jatkoi matkaansa.  Seuraava yö meni sitten taas troolareita väistellessä, niitä olikin harvinaisen paljon liikkeellä ja yksi niistä oli ajaa väkisin meidän päällemme, vaikka käänsimme kurssia ja näytimme vielä taskulampulla purjeita niin se senkun tuli suoraan kohti, lopulta minun oli kiireellä käynnistettävä kone ja tehtävä täyskäännäs estääksemme törmäyksen joka oli todella lähellä. Hangon edustalla oli vielä jonkunverran laivaliikennettä mutta sitten pääsimmekin jo Tammisaaren sisäänmenoväylälle ja edelleen saaristoreittiä kohti Barosundia ja kotisatamaamme Kantvikia jossa meitä odotti yllätys, lapset ja lähisukulaiset olivat saapuneet laiturille ottamaan meidät vastaan juhlallisin menoin. Kyllä tuntui hyvältä olla taas kotona.




 >>  Etusivu


Comments