Etusivu‎ > ‎Heikin tarinoita...‎ > ‎

Azorit - Amsderdam

Azoreilta purjehdus jatkuu kohti Eurooppaa, ylös Portugalin ja Espanjan rannikkoa, yli myrskyisen Biskajanlahden Ranskaan, läpi Hollannin ja Pohjanmereltä Kielin kanavan kautta kotivesille Itämerelle.

Sääennusteet lupasivat meille poutasäätä tuuli 6 - 8 ms luoteesta, sitä piti jatkua koko viikon. Toisin kuitenkin kävi, jo toisena päivänä tuuli yltyi kovaksi ja kääntyi vastaiseksi. Luovimme korkeassa aallokossa niin ylös kuin mahdollista mutta suunta alkoi osoittaa kohti Gipralttaria joten oli otettava luovi kohti pohjoista siinä toivossa etta sieltä löytäisimme läntiset tuulet. Toive oli kuitenkin turha, vuorokauden purjehdus vei meidät reilut 100 nm pohjoisemmas mutta tuuli ei kääntynyt joten käännös kohti kaakkoa. Näytti siltä että tällä kurssilla pääsisimme jonnekkin Lissabonin tienoille. Meno oli märkää ja kuoppaista, sitä jatkui koko viikon.

Vihdoin muutama vuorokausi ennen Portugalin rannikkoa tuuli alkoi helpottaa ja kääntyi enemmin sivulle, nyt alkoi purjehdus tuntua mukavalta, suurissa mainingeissa vene kulki kuin sukkasillaan, tasaisesti ja kovaa. Katselin nautikal almananakasta sopivaa satamaa johon suuntaisimme, sellaiseksi osottautui pieni Nazaren kaupunki hieman Lissabonin pohjoispuolella. Jouduimme kuitenkin vielä ylittämään vilkkaan laivaväylän ja tietysti se ajoittui yölle. Tutkan käyttöä olin jonkinverran harjoitellut satamaoloissa mutta tositilanne eroaa siinä että silloin ollaan liikkeessä ja myös kohteet liikkuu joten tilannetta on välillä vaikea hahmottaa. Tutkan näytöllä oli parhaimmillaan 24 laivaa joista toiset liikkui kovaa ja toiset taas hiljakseen, lopulta huomasin että ne hiljalleen liikkuvat olivatkin paikallaan ja meidän liike sai näyttämään niiden liikkuvan. Ylitimme väylän läheltä liikenneohjausalueen päätä josta johtui vilkas liikenne. Jotkut laivat joutuivat odottamaan vuoroaan ja seisoivat paikallaan kunnes sitten luvan saatuaan ampaisivat liikkeelle kuin liikennevaloista ikään.

Väylänylitys onnistui ilman pahempaa paniikkia, välillä oli kyllä melkoista säntäilyä kun piti kiipeillä navikointipöydän ja kansiluukun väliä. Aamu alkoi sarastaa, onneksi sillä seuraava koetus olikin sitten kalaverkot niitä oli paljon ja niitä riitti aallonmurtajan suulle saakka. Verkot olivat kyllä syvällä mutta verkkopoijun ja merkkilipun välissä oli noin 5 m kelluva köysi joten oli vältettävä poijujen väliin osumista.
Aallonmurtajan aukon löytämisessä meinasi olla vaikeuksia, onneksi kuitenkin meidät ohitti pieni kalastusvene ja sen vanavedessä seurasimme suojaiseen satamaan. Satamakonttorissa ystävällinen nuorimies opasti meidät rauhalliselle paikalle, saimme häneltä myös opaslehtisen sataman ja kaupungin palveluista ja yllätys yllätys se oli Suomenkielinen. Hän kehoitti vielä käymään ilmoitautumassa satamapoliisille, se oli  samassa rakennuksessa ja helppo löytää.
Minun hoitaessa muodollisuuksia Anne oli tilannut huurteiset rantabaarin terassille, baarin isäntä toi ne pöytään eikä halunnut ottaa maksua vaan toivotti meidät tervetulleeksi Nazareen.







Nazare osoittautui mukavaksi paikaksi, kaunis pieni kaupunki, ystävälliset ihmiset, halpa hintataso ja suojainen satama, täällä voisi viihtyä pitempäänkin. Toivottavasti meillä on tulevaisuudessa mahdollisuus poiketa tänne uudestaa. Neljä päivää vierähti nopeasti, meidän piti kuitenkin suunnata kohti pohjoista. Luvassa oli vastaisia tuulia ja Portugalin virtaa joka kulkee rannikolla etelään hidastaisi myös matkaa. Yönyli purjehdus luovien verkkojen ja troolareiden seassa kävi työstä ja kun seuraavana iltana satuimme olemaan Porton edustalla päätimme suunnata Leixsoesin satamaan.
Saavuimme satamaan illansuussa ja satamakonttori oli jo kiinni, laitureilla oli portit joten emme päässeet maihin vaikka mieli olisi tehnyt iltapalalle johonkin paikalliseen ravintolaan. Portilla aidantakana oli paikallinen herrasmies, hän oli tunnistanut veneemme Balticiksi ja kertoi että eräällä hänen ystävistään on samanlainen. Kun kerroimme hänelle toiveestamme päästä jonnekkin haukkaamaan iltapalaa hän heti haki vartian paikalle ja selitti meidän toiveemme vartialle joka avasikin meille portin ja kertoi meille mistä hänet löytäisimme kun palaisimme veneelle. Uusi ystävämme ohjasi meidät läheiseen pursiseuran tyylikkääseen ravintolaa ja kuulin hänen kuiskaavan hovimestarin korvaa että meillä on Baltic vene. Herra selvästikkin arvosti laadukasta Suomalaista veneentekotaitoa.
Meillä oli tarkoitus viipyä Leixoesissa vain yksi päivä, kävimme kaupassa ja minun piti hankkia karttoja rannikosta, se jäi kyllä haaveeksi koska venetarvikeliikkeet olivat kaukana rannasta eikä ollut varmaa tietoa löytyisikö sieltä haluamiani karttoja. Seuraavana aamuna oli tarkoitus lähteä aikaisin liikkeelle. Aamulla herätessämme tuuli vinkui vanteissa ja satoi, oli mukava kääntää kylkeä ja jatkaa unia. Iltapäivällä sää poutaitui ja tuulikin keveni, emme kuitenkaan halunneet lähteä yötävasten merelle verkkojen sekaan vaan päätimme jatkaa matkaa aamulla. Aamulla sää olikin suotuisa ja pääsimme mukavasti vanhoissa mainingissa ja lännenpuoleisissa tuulissa jatkamaan pitkin rannikkoa pohjoista kohti. Iltahämärissä saavuimme Bayonan edustalle, jo paljon ennen satamaan saapumista meitä vastaan tuli poika kumiveneellä ja ohjasi meidät vapaalle paikalle marinaan. Kovassa vuorovesivirrassa kiinnittyminen laituriin teetti hiukan hommia mutta parin yrityksen jälkeen homma onnistui ja niin sitä oltiin taas uudessa maassa Espanjassa. Marina vaikutti melko uudelta, suuri ja siisti, sähkö ja vesipisteitä riitti kaikille sekä lisäksi marinassa oli langaton nettiyhteys joka myös toimi. Rannassa satamakonttorin vieressä oli myös pieni venetarvikeliike jota kolme tyttöä hoiteli. Löysin sieltä sellaisen kumiveneen jota olin etsinyt joten kaupat tuli ja hintaakin sai tingityki mukavasti.





Bayonassa viihdyimme hyvin, jopa niin hyvin että tulimme sinne takaisin vielä uudestaankin. Kävi nimittäin niin että kun muutamanpäivän jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa oli merellä kova vastatuuli ja aallokko, päätin kuitenkin jatkaa koneella mutta muutaman tunnin koneellaajon jälkeen alkoi hälytin viheltää, kone seis ja katsomaan mikä hälyytyksen aiheutti. Kovassa aallokossa vian etsintä tuntui kovin hankalalta joten käännös takaisin ja reippaassa myötäisessä olimmekin pian taas tutussa satamassa. Viaksi paljastui vesipumpun hihnan löysyys eli ei sen vakavempaa. Viivyimme Bayonassa vielä muutamanpäivän ennen pohjoiseen jatkamista.
Tälläkertaa sää suosi meitä leppoisessa kelissä matka taittui mukavasti. Iltapäivällä meidät kuitenkin yllätti kova sumu onneksi keli oli kevyt ja verkkojen seassa jotenkin pärjäiltiin vaikka näkyvyys oli vain muutama veneenmitta. Löysin almanakasta sopivan sataman Muros joen suistosta, paikan nimi oli Portosin. Marinaa isännöi paikallinen pursiseura, kerhorakennus oli kolmikerroksinen uudehko kivitalo jonka alakerrassa tilavat huoltotilat, toisessa kerroksessa toimistotilat sekä internethuone ja yläkerrassa iso ravintolasali sekä baari, lisäksi koko rakennuksen mittainen terassiparveke josta oli hienot näkymät yli sataman merelle. Langaton nettiyhteys toimi toimiston ollessa auki joten sääsivujen seuraminen onnistui terassilla istuen. Parinpäivän päästä olikin luvassa sopivaa keliä joten matka jatkui Portosinista Finisterren lahdelle kylläkin melko kovassa vastaisessa toisin kuin ennusteet olivat luvanneet. Yön olimme ankkurissa täyden sataman edustalla aalonmurtajan suojassa ja aamulla pääsimme taas jatkamaan matkaa. Aamulla oli hieman sumuista ja tuuli kevyttä mutta päivänmittaan taivas kirkastui ja tuulikin parani. Seuraava etappi olikin lähellä joten iltapäivällä olimmeki jo Camarinasin suojaisessa satamassa.





Biskajalle meillä oli tarkoitus lähteä La Corunasta mutta aikataulu alkoi näyttää siltä että ei enää kannattaisi mennä sinne koska aina kun rantaudutaan johonkin satamaan niin pari kolme päivää siinä lipsahtaa helposti, ja jos vielä joudutaan odottelemaan sopivaa keliä niin Biskajan ylitys menee melko myöhäiseen ajankohtaan joten päätimme lähteä Biskajan ylitykselle täältä Camarinasista. Tähänaikaan vuodesta veneet ovat yleensä menossa etelään mutta täällä oli meidän lisäksemme neljä muutakin venettä odottamassa sopivaa hetkeä Biskajalle lähtöön.
Olimmekin saapuneet satamaan sopivasti koska seuraavina päivinä keli yltyi melkoiseksi ja satamaan tuli veneitä suojaan solkenaan, kaikki eivät mahtuneet laitureihin joten loput ankkuroituivat sataman edustalle aallonmurtajan suojaan.
Seurailimme netistä säätilan kehittymistä ja näytti siltä että kun päälläoleva matalapaine menisi ohi niin olisi 4 - 5 päivää parempaa säätä ja  sen pitäisi riittää Biakajan ylityksee. Heti kun sää parani alkoi veneitäkin lähteä satamasta kohti pohjoista, me muiden mukana. Satamasta ulospääsy oli työlästä korkeiden maininkien ja vastaisen tuulen takia mutta kun pääsimme avomerelle ja kääntumään pohjoista kohti voimmekin nostaa purjeet ja matka korkeissa mainingeissa sivutuuleen sujui jo vauhdikkaasti. Pari ensimmäistä vuorokautta sujuikin ihan mukavasti jollei oteta huomioon öisin meitä kiusaavia troolareita, tuntuu vahvasti siltä että jotkut niistä todellakin kiusasivat aivan tahallaan, tulivat kaukaa kovalla vauhdilla aivan lähelle ja alkoivat sitten vetää troolia aivan edestä ja pakkohan niitä tietysti on väistää onhan niillä etuajooikeuskin mutta siltikin???
Kolmas päivä Biskajalla alkoi hyvin tuuli sopivaa 8 - 10 ms lännestä, iltapäivällä tuuli alkoi kuitenkin voimistua ja kääntyä etelää, tummat pilvet peittivät taivaan. Olimme lähestymässä kohtaa missä Biskaja madaltuu lyhyellä matkalla ensin 400 metrii ja heti perään 200 metriin. Olin lukenut oppaista että kovalla kelillä tähän kohtaan voi kehittyä paha ristiaallokko. Laskujeni mukaan ylittäisimme matalan reunan yöllä jote valmistauduin pahimpaan laskemalla ison ja reivaamalla keulapurjeen aivan pieneksi lappuseksi ja skuuttasin sen molemmilla skuuteilla tiukaksi keskelle. Valmistelut eivät olleet turhia sillä tuuli voimistui myrskylukemiin 18 - 20 ms, pieneksi reivatulla keulalla vauhti korkeassa ristiaallokossa oli vain 3.5 - 4 solmua. Pitkin yötä kurkistelin luukusta josko laivoja olisi näkyvissä mutta eihän sellaisessa hirveässä ristiaallokossa mitään nähnyt, oli kuin olisi mennyt valtavassa kumparemäessä, koskaan ei päässyt aallon huipulle vaan paiskautui ennen huippua alas ja vasten seuraavaa aaltoa. Menoa kesti seuraavaan iltapäivään saakka ja silloin olimmekin jo kanaalin suulla. Ei kyllä tee mieli enää milloinkaa kokea vastaavaa menoa. En osaa sanoa kuinka korkeaa aallokko oli mutta kyllä se oli helvetin korkeaa.
Kanaalissa tuuli keveni ja aallokko oli tasaista ja matalahkoa, olin luullut että kanaalissa olisi vilkas laivaliikenne mutta me emme nähneet montaakaan laivaa, jokunen konttialus, pari troolaria ja muutama huvivene siinä kaikki. Tavoitteena meillä oli päästä Cheourborgiin ja sinne saavuimmekin seuraavanapäivänä kovan loppukirin jälkeen, myötävirrassa tiukasti luovien ja koneella auttaen vauhti oli reilut 10 solmua. Syy kovaan loppukiriin ja koneella auttamiseen oli se että vuorovesi oli vaihtumassa ja meillä oli kiire päästä satamaan ennen virran kääntymistä. Ensimmäisen yön vietimme odotuspontoonissa, aamulla saapui viereen tyttö kumiveneellä ja kertoi mihin voisimme siirtyä. Ilmeisesti sesonki alkoi olla jo lopuillaan koska satamassa löytyi jo hyvin tilaa. Tuntui hyvältä olla jälleen suojaisessa satamassa Biskajan ylityksen jälkeen. Seuraavat päivät menivätkin sitten lomailun merkeissä, kierreltiin kaupungilla, istuskeltiin katukahviloissa ja sitärataa. Yhtenä päivänä veneen kylkeen koputettiin, menin katsomaan mistä oli kysymys ja kuinka ollakkaan siellä oli laiturilla Suomalaisia, Anne ja Tero he olivat huomanneet veneemme lipun ja tulivat katsomaan oliko ketään paikalla. Saimme kutsun heidän katamariini S/Y Karibialleen illanistujaisiin.
Ilta kului mukavasti kokemuksia vaihtaen. He olivat matkalla karibialle ja tarkoitus oli myös ottaa maksavia asiakkaita joillekin etapeille mukaan. Siihen heidän 42 jalkainen Lagonansa soveltuu varmaan hyvin, onhan siinä tilaa kuin pienessä omakotitalossa.





Cheurborgista lähtö ajoittui iltapäivään jolloin pääsimme myötävirtaan keveässä iltatuulessa jatkamaan matkaa. Yö ja seuraava päivä sujui helposti, laivaliikenne oli tosin vilkastunut mutta me seurailimme väylän reunaa rannikkoliikennekaistalla jossa ei ollut juurikaan liikennettä. Illansuussa näytti siltä että saapuisimme kanaalin kapeimpaan kohtaan yöllä ja virta olisi silloin vastainen. Niin siinä sitten kävikin, lisäksi tuuli kääntyi vastaiseksi joten laskin purjeet ja jatkoimme koneella. Vauhti vastavirtaan ja vastatuuleen putosi hetkittäin pariin solmuun joten meno oli kovin turhauttavaa mutta minkäs teet, oli vain jatkettava sitkeästi eteenpäin. Aamulla virta kääntyi ja kapein kohta Doverin ja Calaisin valissä ohetittiin vauhdikkaasti. Olin väsynyt kokoyön ajamisesta ja kysäisin Annelta että mentäisiinkö Calaisiin lepäämään ja ei siinä enempää tarvinnut suostutella, hetkenpäästä jo oltiinkin aalonmurtajan suojassa odotuspoijussa nukkumassa. Iltapäivällä korkeanvadenaikaan pääsimme siirtymään varsinaiseen satamaan mikä oli kääntösillan takana, meidät ohjattiin sopivalle paikalle ja pääsimme vihdoin maihin.
Laskuvedenaikaan maihinnousu kävi melkein työstä, taulukoiden mukaan vuoroveden vaihtelu on parhaimmillaan jopa 6 m joten on siinä rampissa kiipeämistä. On ne valtavia vesimassoja, ei ihme että paikkapaikoin on varoituksia vaarallisista vuorovesivirroista varsinkin jos virta sattuu kulkemaan vasten kovaa tuulta, silloin kehittyy hyvin ikävä ja sekava aallokko, tällaisen alueen läpi jouduimme kulkemaan juuri ennen Cheoutborgia. Onneksi sitä kesti vain 3 - 4 nm ja pääsimme ehjänä läpi.
Matkan varrella olimme tavanneet usita hollantilaisia, he olivat suositelleet staande mast routia, reitti alkoi Hollannin etelärajalta Vlissingenistä ja johti Amsterdamin kautta Pohjanmerelle, päätimme noudattaa suositusta ja tutustua Hollannin sisävesireittiin ja kanaviin.
Saimme veneelle myös mieluisan vieraan, suosikkiminjämme Sanja oli Lontoossa lomamatkalla ja piipahti yökylään  veneellemme. Käytiin kaupungilla maistelemassa Ranskalaisen keittiön antimia ja kerrottin kuulumisia. Aamulla meillä oli aikainen herätys, kääntösilta avattiin kello 9 ja Sanjankin piti palata Lontooseen. Kääntösillasta pääsimme ajallaan satamaaltaseen mutta siihen matka sitten pysähtyikin. Satamassa oli kovan laivaliikenteen takia liikennevalot jotka näyttivät meille punaista. Siinä sitten pyörittiin ympäri odotuspoijuja parin muun veneen kanssa 45 min ennenkuin valot vaihtui ja pääsimme ulos satamasta ja jatkamaan matkaa kohti Hollantia.





Matka taittui nopeasti reippaassa sivumyötäisessä ja puolenyön aikaan olimme Vlissingenin kohdalla tähyilemässä sisäänmenoaukon valoja, laivaliikenne oli todella vilkasta ja meidän piti vielä ylittää väylä päästäksemme ensimmäiseen sulkuun. Kello oli jo yli puolenyön kun pääsimme aalonmurtajan aukosta ensimmäiselle sululle, aloimme jo etsiä kiinnitymispaikkaa kun oletimme ettei sulku enää näin yöllä aukeaisi mutta yllättäen sulun valot syttyivätkin ja pääsimme samantien sulkuun ja jatkamaan kohti marinaa joka oli merkitty almanakkaan. Marina oli hyvin ahdas ja tupaten täymmä, kiertelimme etsimässä sopivaa paikkaa mutta ei vain löytynyt. Kello oli jo melkein kaksi kun vihdoin päätimme kiinnittyä isohkon purjeveneen kylkeen. Aamulla satamakonttoriin ja siellä kippari jo toivotteli Suomalaisveneen tervetulleeksi ja kertoi että voisimme jäädä veneen kylkeen vaikka pitemmäksikin aikaa. Vlissingenissä vietimme pari päivää, piti ostaa kanavakarttoja, täyttää kaasupullo ja hakea dieseliä jerrykannulla läheiseltä huoltoasemalta, pestä pyykit ym. ym.
Matka jatkui ja muutamantunnin kanavassaajon jälkeen olimme taas avovedessä. Sää suosi meitä, aurinko paistoi ja pitkien avomeriosuuksien jälkeen tällainen sisävesipurjehdus oli rentouttavaa. Maisemat olivat kauniita, väylät hyvin merkityjä ja marinoita paljon ja useinmiten myös tupaten täysiä. Hollantilaiset ovat mukavaa väkeä ja aina löytyy marinasta paikka jos ei muuten niin sitten hieman järjestellään ja taas mahtuu vene tai pari. Vedet täällä ovat matalia ja lisäksi täällä vaikuttaa myös vuorovesikin. On siis syytä pysytellä merkityillä väylillä vaikka niilla onkin vilka laivaliikenne. Me opimme tämän kantapään kautta, yhdessä väylien risteyksessä päätin hieman oikaista, edesstä oli tulossa pari laivaa joten ajattelin että tuosta kun leikkaan hieman kepin väärältä puolen niin pääsen mukavasti laivojen takaa jatkamaan samalla halssilla. Heti väylän ulkopuolella hyvä vauhtimme tyssäsi mutaan, sain kyllä veneen välittömästi käännettyä tulosuuntaan, kone päälle ja purjeet kireälle ja vemputtelemaan takaisin väylälle mutta ei auttanut, pääsimme palaamaan vain joitakin metrejä, vesi oli nimittäin laskussa ja se laskikin todella nopeasti. Siinä sitten oltiin, joku paikallinen vene tuli meitä auttamaan mutta olimme jo niin syvällä mudassa että ei irronnut joten ei auttanut kuin odottaa nousuvettä. Muutamantunnin kallelaanolon jälkeen vene sitten oikenikin ja taas matka jatkui.
Parinpäivän leppoisan purjehduksen jälkeen jatkui matka sitten taas kanavissa ajellen kohti Amsderdamia. Tuntui oudolta ajella veneellä läpi kaupunkien ja kauniiden omakotialueiden. Lähestyimme Amsterdamia viikonloppuna, sää oli helteinen ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kanavilla oli ruuhkaa, veneitä risteili satamääriä mutta silti liikenne sujui hyvin. Kalamiehiä oli kanavanrannat täynnä, he olivat varustautuneet hyvin, tuolit ja pöydät, kylmälaukut ja teltat tai asuntoautot näyttivät kuuluvan kalastusvarusteisiin. Siellä he sitten istuskelivat porukalla telttatuoleissaan siimat vedessä eväitään nautiskellen ja seurustellen.





Mastopystyssä reittiin kuuluu myös Amsterdamin läpiajo yöaikaan. Reittioppaasta löytyy helposti sulku josta pääsee kaupungin läpi kulkevaan kanavaan. Kanavan molemmisa päissä on rautatiesilta ja junaliikenne on yöllä hiljaisempaa joten siltojen avaus ei häiritse turhaan liikennettä. Sulunvartialta ostetaan "siltapassi" meille se maksoi 11 eur ja oli voimassa 3 vrk, lähtöajaksi saimme 01.15 ja kun silta aukesi oli tasan 5 min aikaa selviytyä sillasta. Siltapylväässä oli valotaulu jossa sekunttikello laski sekuntteja alaspäin senjälkeen silta sulkeutuisi. Meitä lähti 6 venettä jonossa kanavaan ja kyllä se kiirettä piti ehtiä ajoissa sillan taakse, silta sulkeutui välittömästi viimeisen veneen jälkeen. Jatkoimme jonossa läpi öisen kaupungin, aina kun saavuimme sillalle se aukeni välittömästi ja sulkeutui heti perästämme. Oli maanantainvastainen yö ja varmaankin siitä johtuen öinen kaupunki oli kovin hiljainen, siitä huolimatta kokemus oli aika erikoinen. Parintunnin ajon jälkeen vastaan tuli kymmenkunta venettä jotka olivat menossa vastakkaiseen suuntaan. Matka kesti reilut 3 tuntia jonkajälkeen kiinnityimme viimeisen sulun ulkopuolelle odotuslaituriin, nautimme ansaitut huurteiset ja menimme nukkumaan.
Löysimme pienen ja rauhallisen Sixhavenin marinan aivan keskusasemaa vastapäiseltä rannalta josta lautat kulkivat 5 min välein keskusasemalle. Viikko kului nopeasti, Annen loma oli loppumassa ja hänen piti palata kotiin. Saattelin Annen lentoasemalle ja palasin takaisin veneelle, olin taas yksin.

 jatkuu >>  Amsderdam - Kantvik



Comments