Etusivu‎ > ‎Heikin tarinoita...‎ > ‎

Newport - Azorit

Newport - Azorit  11.06 - 02.07.2008

02.07.2008

Tuuli on keventynyt ja mainingit kasvavat mahtaviksi, aamu alkaa sarastaa ja yllättäen kuin tyhjästä ilmestyy eteen valtava tulivuori Pico, hetken kuluttua näkyy myös Faijalin silhuetti taivaanrantaa vasten. Kolmenviikon yksinpurjehdus alkaa olla takana. Matkaa Hortan satamaan on vielä noin 30 nm mutta tuntuu kuin se olisi aivan tuossa niemenkärjen takana.
Kännykkä herää henkiin pitkän vaitiolon jälkeen, Anne on töihinlähtiessään kokeillut josko saisi yhteyden ja yllätys yllätys yhteys syntyy. On helpotus saada yhteys kotiin ja kertoa että kaikki on ok ja kohta olen satamassa, lupaan soittaa kun olen rantautunut....




Kolme viikkoa aikaisemmin....

11.06.2008

Nyt on kulunut jo puolitoista viikkoa siitä kun saavuin tänne Newporttiin, olisin lähtenyt kohti Azoreita jo viikonloppuna mutta sääennusteet lupasivat alkuviikoksi kovia tuulia joten päätin siirtää lähtöä keskiviikkoon.
Christer soittaa ja kertoo että hänellä olisi sukeltaja käytettävissä mikäli haluaisin pohjan puhdistuksen vielä ennen lähtöä, kerron hänelle että minulla on jo kiire lähteä koska haluan mahdollisimman kauas avomerelle vielä valoisan aikaan pois hummeripyydysten ja kalaverkkojen seasta joten pohjan puhdistus saa jäädä, hän toivottaa hyvää matkaa ja pyytää ilmoittamaan kun saavun Azoreille, lupaa ilmoitella....

Christer Still on pitkän linjan ammattilainen aloittanut Balticin rikipajalla Kokkolassa ja siirtynyt sitten jossainvaiheessa yhdysvaltoihin, toiminut  reilut 10 vuotta Baltic veneiden huoltohommissa ja nykyisin hän toimii Baltic US:n vetäjänä, hän on hoitanut kaikki järjestelyt veneen hankintaa koskien ja on ollut suuri apu veneen varustamisessa matkaa varten.

Lähtö Newportista hyvin keveissä tuulissa ennustelee pitempää reissua kuin olin kuvitellut, jo ensimmäisenä yönä tyyntyy täysin ja joudun turvautumaan koneesee. Ajelen pienillä kierroksilla 1200-1400 säästääkseni polttoainetta, sitä kuluu noin 1,5 l näillä kierroksilla tunnissa. Pimeä tulee aikaisin jo klo 20.30, munakello käyttöön 20min tauluun ja torkuille, kaikissa yksinpurjehduksen oppaissa pidetään tuota 20 min aikaa sopivimpana, siinä ajassa kerkeää vielä tarvittaessa väistää horisontin takaa ilmestynyttä laivaa. Totun yllättävän nopeasti tuohon rytmiin, toki joudun ottamaan torkkuja myös päivälläkin satunnaisesti mutta homma tuntuu toimivan hyvin. Ensimmäisenä yönä näkyi jokunen laiva joista ei kuitenkaan ollut haittaa ja muutenkin yö oli rauhallinen.

12.06.2008
Auringon noustessa herää myös tuuli joten purjeet ylös ja ja keveässä tuulessa meno on leppoisaa. Puoliltapäivin näen ensimmäiset delfiinit, ne leikkivät veneen ympärillä hetken ja hävisivät sitten jonnekkin, myöhemmin illalla tuli toinen delfiiniparvi tervehtimään. Yöksi tuuli taas tyyntyy joten menee taas konella hiljaa ajeluksi.

13.06.2008
Myötäistä pelkällä keulapurjeella, ilman spiirapuomia en saanut keulaputjetta vetämään ison kanssa joten laskin ison ja jatkan pelkällä keulapurjeella, matka edistyy hyvin näinkin. Aamupäivällä tuli taas delfiiniparvi vierailulle ja puoliltapäivin näin myös valashain joka tuli vastaan suu ammollaan hitaasti uiden aivan veneen vierestä. Hetken kuluttua näin myös joukon pallopäävalaita ne olivat paikallaan ringissä päät vastakkain niinkuin auringonkukka, joku palaveri niillä taisi olla siltä se ainenkin sivullisesta näytti. Laivoja ei ole enään näkynyt.

14.06.2008
Sääennusteen mukaan tänään pitäisi olla kovaa tuulta ja 2-3 m allokko, ennuste näyttää olevan oikeassa, tuuli on reipasta ja aallokko on päivänmittaan kasvanut melkoiseksi, meno sivutuulessa kuitenkin melko tasaista vene kulkee hyvin vain jokunen isompi aalto vähän keikuttelee venettä. Tänään ei ole havaintoja kuin jokusesta linnusta. Tuuli on kylmä ja yöt ovat olleet kylmiä, suunta on ollut kaakkoon ja tavoitteena 39.10 astetta ja sitten jatkaa sitä kohti Azoreita avuksi pitäisi tulla myös Golfvirta ja ilman pitäisi myös lämmetä mutta vielä tällä kurssilla on jatkettava 1-2 vrk.

15.06.2008
Yöllä kääntyi aallokko täysin vastaiseksi ja kasvoi melkoiseksi, meno pysähtyi lähes täysin pystyyn aallokkoon, päätin ottaa Dunkkerin ohjeet käyttöön eli purjeet alas luukut kiinni ja nukkumaan, homma toimi hyvin, vähän se kyllä keikutti ja päivämatka jäi lyhyeksi mutta parempi näin. Aamulla keli on jo hieman parempi ja pääsen jatkamaan purjeilla tuuli on edelleen vastainen ja heikkenee illanmittaan 2-3 metriin sekunnissa joten eipä tullut hääppöinen päivämatka tänäänkään.


16.06.2008
Heti aamun valjettua tuli taas delfiineitä leikkimään veneen ympärille, päivänmittaan niitä näkyikin paljon. Näin myös ensimmäisen Portukalinsotalaivan eli tuon kelluvan meduusan jolla on myrkylliset poltinlonkerot, se kyllä oli pienempi kuin olin luullut vain ehkä tuollainen kämmenen kokinen. Päivä menee luoviessa ja yöllä tulee synkkiä pilvirintamia yli, niiden reunassa tuuli yltyy kovaksi ja joudun reivaamaan pimeässä ja sateessa, ei mitään hauskaa hommaa yksin pimeässä. Vauhti on kuitenkin hyvä maileja taittuu mukavasti joten täytyy olla tyytyväinen.

17.06.2008
Tänään saavutin Golfvirran ja meno sivutuulessa parhaimmillaan yli 10 solmua joten virta auttaa hyvin. Illalla otan pari reiviä isoon valmiiksi yötä ajatellen, silti vauhti on reilut 7 solmua. matkaa on vielä jäljellä reilut 1400 mailia mutta jos vauhti pysyy tällaisena niin pian ollaan puolimatkassa.

18.06.2008
Nyt on viikko mennyt ja matkaa Horttaan 1330 nm, päivä on utuinen tuuli 7-8 ms ja meno leppoisaa. Tänään ei näkynyt delfiinejä eikä edes lintuja ainoastaan kaksimoottorinen turbiinikone lensi aivan läheltä matalalla ohitseni. myöhemmin päivällä näin ensimmäisen lentokalan joka pomppasi parin aallonharjan yli ja häipyi. Illalla tuuli yltyi kovaksi ja jouduin laskemaan ison sekä rivaamaan keulaa reippaasti. Tuuli senkuin yltyi ja vettäkin alkoi tulla ihan kaatamalla, siinä se yö meni märkänä räpistellessä, ei sitä purjehdukseksikaan voi sanoa kunhan koetin jotenkuten säilyttää suunnan ja jonkinlaisen vauhdin.

19.06.2008
Aamulla huomasin että vaikka nopeusmittari näytti 9 solmun nopeutta niin gps kertoi että etenen kohdetta kohti vain 0.5 solmua eli virta vei mennessään aivan väärään suuntaan. Siinä sitä meni lähes koko päivä taistellessa virtaa vastaan, lopulta pääsin hivuttautumaan etelämmäs jossa sitten taas tuuli tyyntyi lähes olemattoniin lisäksi tuli kova sumu joten valvotun yön ja koko päivän uurastukse jälkeen oli helppo päätös laskea purjeet ja laittaa luukut kinni ja käydä nukkumaan, toki heräili 20 min välein tarkkailemaan laivoja joita ei sumussa olisi kyllä nähnyt. En jaksanut ruveta tutkan kanssa leikkimään vaan lepäilin senkin ajan.

20.06.2008
Sumusta huolimatta aikaisin liikkeelle keveässä tuulessa, hetken päästä sumukin helpotti ja loppupäivä leppoisaa menoa 5-6 solmun nopeudella. Päivä meni lepäillessä, oli vähän veto pois edellisten päivien höykytyksen jälkeen.


21.06.2008
Yöllä alkoi taas tuulla kovemmin ja virta alkoi taas viedä pohjoisemmas, vauti oli 9 solmua mikä tuntuu pimeässä melko vauhdikkaalta joten purjeita pienemmäksi ja suunta enemmin etelään. Vaikka virta pyrki viemään väkisin pohjoisemmas niin pääsin kuitenkin aamupäivän aikana hivuttautumaan 39 asteelle, 1000 nm jäljellä Horttaan ja kelikin kevenee kohtuulliseksi. Pitkästäaikaa delfiinitkin tuli tervehtimään, yritin taas kuvata niitä kännykkäkameralla mutta eihän se onnistunut tälläkään kertaa. Illanmittaan tuuli keveni ja yö menikin sitten koneella ajeluksi.

22.06.2008
Heikkotuulinen päivä, tuuli suoraan takaa ja vanhaa maininkia joten ei niin hauskaa menoa purjeet läiskii puolelta toiselle, vauhti 3,5-4 solmua eli eipä vauhti hirvitä.

23.06.2008
Aamulla tuuli paranee mutta kääntyy vastaiseksi joten menee luoviksi, vauhti kuitenkin kohtalainen. Iltapäivällä tuuli kuitenkin kevenee ja virtakin on jostainsyystä vastainen noin 1-1.5 solmua. Suuntaan hieman pohjoisemmas ja illansuussa saankin taas tuulta. Päivällä kevyemmässä tuulessa näin paljon kilpikonnia, luulen että ne lämmitteli auringossa koska olivat ihan paikallaan ja kun tulin lähelle niin ne nosti päätään ja lähtivät verkalleen uimaan poispäin. Vauhti taas mukavat 6.5-7 solmua mutta yöllä sitten taas tyyntyi.

24.06.2008
Koko päivä on ollut tyyntä, vain jokunen pieni tuulenvire on saanut veneen liikkumaan edes vähän, mietiskelin josko pitäisi ajaa koneella mutta päätin kuitenkin säästää polttoainetta koska en tiennyt kuinka kauan tyyntä kestää, olin kuullut että se voi näillä seuduilla kestää useampia päiviäkin joten parasta vain malttaa mielensä ja odotella tuulia. Illansuussa tuuli alkoikin sitten voimistua ja yöllä joudui jo ottamaan ison alas ja reivaamaan keulaa reippaasti, vauhti oli parhaimmillaan jo 9 solmua joka on pimeässä reipasta menoa. Yöllä näin pitkästäaikaa laivan valot horisontissa se hävisi kuitenkin pian näkyvistä.

25.06.2008
Koko päivän on kovaa tuulta ja aallokko on korkeaa. Horttaan matkaa linnuntietä 690 nm saapa nähdä kuinka kauan tässä vielä menee, tällainen valtameripurjehdus kun näyttää oleva kovin vaihtelevaa välillä mennään tosikovaa ja sitten taas seistään tyynessä, toivottavasti ei kuitenkaan käänny vastaiseksi.


26.06.2008
Nyt tuuli vähän hellittää mutta aalokko on edelleen korkeaa ja meno kuoppaista. Kohta pitäisi saavuttaa Azorien korkeapaineen alue saa sitten nähdä mitä se tuo tullessaan.

27.06.2008
Nyt on ilmaantunut ongelma, takavantin kiristin on hydraulinen ja aamulla huomasin että sylinterin tiivisteet on pettäneet ja nesteet purskuaa aallokossa ulos. Maston huippu pääsee kovassa aallokossa notkumaan pelottavasti joten kelaan keulapurjeen pois ja laitan isoon yhden reivin, silloin ison huippu on parduunoiden tasalla ja masto ei rasitu niin paljon. rakennan taljavirityksen takavanttiin ja saan sillä vanttia kiristettyä jonkinverran. Päätän kuitenkin ottaa loppumatkan varovasti vaikka siihen menisikin enemmin aikaa. Tuuli on keventynyt ja vauhti reivatuilla purjeilla vain 3 solmua parempi kuitenkin jatkaa varovasti.

28.06.2008
Yöllä kävi joku troolari tuossa noin mailin päässä takana, tuli kovaa vauhtia kohti ja sytytti kirkkaat valot, pysähtyi ja kääntyi sitten muualle. Tuuli heikkeni yöllä ja loppui sitten kokonaan joten otin purjeet alas paukkumasta ja kävin nukkumaan. Heräsin nostimien kolinaan mastoa vasten joten äkkiä ylös sadevehkeet päälle ja purjeita nostamaan tihkusateeseen. Kun olin saanut veneen taas vauhtiin painuin takaisin nukkumaan. Päivä on ollut kohtuullinen, vauhti ollut kokoajan 6-7 solmua. Meren eläviä ei tänään ole näkynyt kuin pari kilpikonnaa ja jokunen lentokala.

29.06.2008
Vauhti on pysynyt hyvänä koko päivän, jos tätä jatkuu niin olisin perillä Hortassa keskiviikkona eli matkaan olisi silloin kulunut tasan 3 viikkoa. Alkuperainen arvioni oli reilut 2 viikkoa mutta ihan hyvä näinkin. Ilma on hieno, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja vauhti pysyy 6-7 solmussa. Matkaa Horttaan 320 nm, ihmettelen ettei näin lähellä saaria näy mitään liikennettä, ei näy myöskään meren eläviä ei edes lintuja. Kello on nyt 20.18 ja horisontissa näkyy laiva joka kuitenkin häviää näkyvistä. Eiköhän se ole nyt iltakaakaon aika ja sitten voikin jo mennä nukkumaan.

30.06.2008
Yöllä heräsin kovaan paukkeeseen ja kun menin ulos katsomaan niin huomasin toisen parduunan alapään sakkelin katkenneen ja parduuna taljoineen sinkoili sinne tänne holtittomana, äkkiä sisältä uusi sakkeli ja homma kunnossa. Aallokko on yöllä kasvanut korkeaksi mutta vene kulkee vakaasti joten voin vielä jatkaa unia. Omituista tuo aallonmuodostus täällä merellä, vaikka tuuli on ollut tasaisesti 10-12 ms niin välillä aallokko on tosi kovaa monta tuntia mutta sitten taas yhtäkkiä se voi tasaantua leppoisaksi 1-1.5 metriseksi vaikka tuuli pysyy samana.


01.07.2008
Lähellä ollaan, matkaa jäljellä 120 nm ja keli mitä parhain, aallokko matalaa aurinko paistaa ja vauhtia 6.5 solmua. Yöllä ohitin Floresin, se on ensimmäinen saari lännestä tultaessa. Majakan valo kajasti horisontin takaa, matkaa sinne oli noin 30 nm. Koko päivä leppoisaa menoa aurinko paistaa ja vauhti on pysynyt 6-7 solmussa. Nyt matkaa Horttaan on 84 nm ja kello on 15.29 utc. Meri on ihmeen autio, olisi luullut että näin lähellä rantaa olisi jotain liikennettä tai kalastajia mutta ei näy mitään. Olen tähyillyt josko alkaisi maata näkyä, Picon tulivuoren pitäisi näkyä noin 50 nm onhan se sentään 2.5 km korkea mutta vielä on matkaa 56 nm ja ilta alkaa hämärtää joten pimeä taitaa ehtiä ennen kuin maata ilmestyy näkyviin. Äsken tuli pieni kalastusalus vastaan se tuli suoraan kohti mutta noin 1 nm päässä se muutti suuntaa ja hävisi horisontin taa.

02.07.2008
Vihdoin satamassa, kolmen viikon purjehduksen jälkeen satamakonttori tuntui keinuvan enemmin kuin vene, siitä onkin jo aikaa kun viimeksi maa on keinunut jalkojen alla yhtä kovin.
Muodollisuudet hoituivat sujuvasti ja parin Ranskalaisen nuorukaisen ystävällisellä avustuksella kiinnittyminen kylkipaikalle toisten veneiden väliin, 1m edessä ja 1m takana vapaata vettä, sujui hyvin. Viereisen veneen Englantilainen lääkäri kippari, myös yksin matkassa, toivotti tervetulleeksi ja tarjosi kylmää olutta josta en voinut kieltäytyä. Hän kertoi mistä löytäisin, suihkun, kaupat, nettipaikat jne. lisäksi hän kutsui illaksi vierailulle veneeseensä, hänelle oli tulossa tuttu pariskunta istumaan iltaa ja olisin tervetullut.
Virkistävän suihkun jälkeen kauppareissulla piti tietenkin poiketa kuuluisaan Petterin sport baariin huurteiselle. Paikka oli täynnä niin ihmisiä kuin myös lippuja ja viirejä joita purjehtiat vuosien varrella olivat jättäneet muistoksi.





Seuraavat paripäivää menikin nopeasti, kiertelin kaupungilla ja tein kaikenlaista pikkuremppaa veneellä. Hortassa aalonmurtajat ja laiturit on maalattu täyteen ns. "käyntikortteja" joukossa oli myös paljon suomalaisia vuosien varrelta, vanhimmat löytämäni suomalaiset maalaukset oli 60 luvulta. Löysin myös kotisatamastani  Kantvikista naapuriveneeni La Contessan käyntikortin Leppäsen Maritta ja Reijo olivat olleet täällä jokusenviikon aikaisemmin, he olivat palaamassa kotiin kahden vuoden karibian reissulta. Heille käynti Hortassa oli jo toinen, ensimmäinen oli ollut tasan kymmenen vuotta aikaisemmin.

Päivänmittaan sain paljon puheluita sukulaisilta ja tuttavilta, kuulumisia vaihdettiin, sain vastailla kysymyksiin kuten peloittiko, oliko yksinäistä, tuliko aika pitkäksi jne. no, ei peloittanut koska vene oli tukeva ja turvallinen, merelle tehty, yksinäistä ei merellä koskaan ole onhan siellä kaikenlaista elämää ympärillä ja itse merikin on vahvasti läsnä jatkuvasti muuttuvana elementtinä ja aika ei todellakaan kerkeä käymään pitkäksi, jollei satu olemaan mitään tekemistä voi aina ottaa torkut, yksinpurjehduksella on hyvä nukkua varastoon silloin kun se on mahdollista.

Anne oli saanut varattua lennot Lissabonin kautta Horttaan ja saapuisi parin päivän päästä, myös tyttäremme Mari perheineen tulisi vierailulle veneellemme viettämään pidennettyä viikonloppua. Minulle riittikin hommia veneen laittamisessa vierailukuntoon, ylimääräiset purjeet piti pakata keulapiikkiin ja siivoilla sekä tehdä ruokahankintoja. Kävin myös paikallisesta venetarvikeliikkeestä hankkimassa ison vanttiruuvin jolla korvasin takavanttiin tekemäni taljavirityksen koska hydraulisylinterin korjaus ei onnistunut täällä.


Viihdytysjoukot saapuivat veneelle, Emma ja Veikka pitivät seuraavina päivinä huolen siitä että toimintaa riitti. Heille mielenkiintoisinta puuhaa näytti olevan pienten taskurapujen pyydystäminen, niitä ilmestyi aina laskuveden aikaan laiturikivien raoista syömään levää ja haavilla niitä siitä voi saada joskus kiinnikin.

Aika kului nopeasti lomailun merkeissä, Mari ja Kalle joutuivat palaamaan Emman ja Veikan kanssa takaisin Suomeen ja me Annen kanssa jäimme valmistelemaan purjehdusta seuraavaan etappiin joka oli Ponta Delgada Azorien pääkaupunki.  Se siaitsee Sao Miguelin saarella reilun 150 nm päässä Hortasta. Sääennusteet lupasivat kohtuullista keliä joten siirryimme satamakonttorin laituriin, tankkaus ja paperihommat sujuivan nopeasti ja niin pääsimme matkaan. Tämä oli Annelle ensimmäinen valtameripurjehdus joten se vähän häntä jännitti. Keli oli kyllä leppoinen mutta tuuli ja aallokko tulivat suoraan takaa joten meno oli kiusallista kiemurtelua parimetrisessä aallokossa purjeiden läiskiessä puolelta toiselle.




Matka kesti reilut puolitoista vuorokautta ja perille saavuttiin yöllä tihkusateessa. Yöllä vieraaseen satamaan saapuminen on aina kiusallisen jännittävää, välimatkojen arvionti on vaikeaa ja aalonmurtajan valojen löytäminen kaupungin kirkkaiden valojen joukosta on hankalaa, nyt meitä kiusasi vielä sade ja kova aallokko joten kiikareistakaan ei ollut apua. Vihdoin valot löytyivät valtavan pitkän aallonmurtajan päästä ja pääsimme satamaan. Kello oli jo lähempänä neljää kun tulimme odotuslaituriin jossa reipas nuorimies tihkusateessa keskellä yöta otti köydet vastaan ja toivotti tervetulleeksi sekä kertoi että konttori avataan aamulla klo yhdeksän ja sieltä neuvotaan vapaalle paikalle. Uskomatonta palvelua josta täydet 10 pistettä. Viereisessä upouudessa marinassa oli villi juhlinta käynnissä, 60 luvun diskomusiikki soi täysillä mutta meidän uniamme se ei häirinnyt, vene oli turvallisesti kiinni suojaisassa satamassa eikä tarvinnut tähystellä pimeälle merelle.
Aamulla hoitelin pakolliset paperihommat, satamakonttori, tulli, maahanmuuttoviranomainen ja satamapoliisi, en kyllä ymmärrä moista touhua, samat tiedot joka luukulle niin saavuttaessa kuin lähtiessäkin.
Meille osoitettiin paikka laiturista johon siirtyminen onnistui ongelmitta, suihkuun ja aamukahville rantaterassille, perillä ollaan.





Päivänmitaan läheiselle aukiolle alkoi kerääntyä koristeltuja härkävankkureita ja ihmisiä kansallispuvuissa, en tiedä mistä oli kysymys mutta iltapäivällä kulkue lähti liikkeelle ja kadunvarrelle kertyneelle yleisölle jaeltiin vankkureista viinejä, olutta, leipää ym. paikallisten kylien tuotteita. Seurasimme kulkueen menoa parin tunnin ajan ja vaikka sekä viinit että oluet olivat hyviä niin meille se kyllä alkoi riittää ja siirryimme veneelle lepäilemään, edellisen yön unet olivat jääneet vain muutamaan tuntiin joten lepo oli paikallaan. Nukkumisesta ei kuitenkaan tullut pitkää, meidät herätti valtava räjähdys aivan lähellä, sitten toinen ja kolmas...
Ulos katsomaan mitä oli tapahtunut? Laiturin nokasta ammuttiin rakettipommeja jotka räjähtivät muutamankymmenen metrin korkeudessa. Pauke oli todella voimakas, se sai kaikkien rantakadulle parkkeerattujen autojen varashälyttimetkin laukeamaan pauketta säesti nyt myös hälyyttimien kuoro. Sitten alkoi ilotulitus jota kesti myöhään yöhön. Paukuttelua jatkuikin sitten päivittäin aamuin illoin, Samanlaista pommitusta esiintyi myös myöhemmin Portugalissa ja Espanjassakin.

 jakuu >>  Azorit - Amsderdam




Comments